Kaamoksen terapiatyö

Tulihan siitä jotakin!

Ilman aivoja tehty pimeän keskitalven nujerrusvirkkuu tuli valmiiksi...

Tai ainakin kasaan omanlaisella tyylillään.

Ihmetelkääs ystävät. ; ) Taitaa olla ensimmäinen valmiiksi asti tullut 

pehmoleluja suurempi virkkaustyö minulta, näpertäjältä.

 

Siitä en ole varma, kenen päällä se tulee elämään, mutta kiva oli tehdä 

ja n:o2 koukulla siinä oli hiukan vääntämistä.

 

Mutta niinpä taittui pahin pimeys. Päivässä on jo melkein 1,5 tuntia enemmän valoa. Jos vaan työt sallii, yritän päästä lenkille juuri valoisaan aikaan ja kerätä aurinkoenergiaa, joka tuppasi vallan loppumaan pimeinä ja sateisina päivinä.

Villapöksyjä jalkaan vaan ja aurinkoa ottamaan, ystävät! ; )

Isoäidinneliö karkuteillä

Aivoton virkkuuterapiatyö edistyy.

Ajattelin tehdä siihen pari isoäidinneliötä...

 

Sitten teki taas mieli kokeilla... ; )



 

 

 

Tämä rojekti kulkee omia polkujaan... ; ) 

 

Ulkona pakastui. Toivottavasti pian myös valostuu, muuten tässä puoliunisessa keskitalven hämärähorroksessa tulee tehtyä lisää kummallisia käsitöitä.

 

Miten sinä jaksat tässä hämärässä?

Virkkausterapiaa

Mie senkun virkkaan. Kyllä tästä jotain vielä tulee.

Hyviä lattialuuttuja? Ajatuksen poikanen on mielessä, jo muuttuneena alkuperäisestä, mutta ajatus on. Tämä on vaan hyvää terapiaa harmaassa talvessa ja monien työrupeamien sekavassa vyyhdessä.

 

 

Tämän viikon mielenkiintoisiin työkokemuksiin kuului aikuisten taideryhmän vetäminen kynttilän valossa, kun joku oli kaatanut puita sähkölinjalle ja kurssipaikka oli sähköittä. No puolessa välissä saatiin valot ja voitiin tarkastaa, mitä tulikaan tehtyä. ; )

 

 

Mukavaa, kun on rento viikonloppu edessä. Olen hurahtanut Youtuben kuunteluun virkatessa. On hauskaa, kun voi seikkailla eripuolilla maailmaa kuunneltavan musiikin seassa ja hakea korville iloa. Serbian kansanmusiikki, saamelaisten joiut, Vietnamin pop... Tällä hetkellä nautin mahdottomasti Venäjän ortodoksisesta musiikista. Se äänien harmonia on lumoavaa.

 

Mukavaa viikonloppua sinulle!

Jotain on vaan räpellettävä

En ole ihan varma, mitä.
Joku vaate?

Tosin näitä ilman aivoja aloitettuja töitä olisi kyllä jo varastossa varoittavan monta... odottamassa kypsymistä. Toivottavasti tästä ei tule jatko-osa siihen pinoon.

Mutta kun tyhjin käsin istuminen on tylsää ja kun kirpparilta osui joskus käsiin monta kerää ruskeaa ja kun on tehnyt mieli virkata välillä jotain ihan muuta, kuin niitä otuksia, niin tässä mennään. ; )
Ainahan voi purkaa, jos keksii jotain varmempaa tekemistä.

Sormissa pyörivä koukku alkoi rasittaa, joten väänsin teipistä kokeeksi levennyksen ja sehän kevensi virkkaamista kummasti. Pitää vaan jatkossa suunnitella joku kauniimpi leventämis tyyli. Tuo 2 numeron koukku on semmoinen rimpula, että kunhan jossain eteen sattuu parempi malli, sen varmaan hankin.
Leppoisaa Loppiaista, tai sen loppuosaa vielä teille!

Nokka kohti uutta.

Viime vuosi oli minun kohdalla semmoinen katastrofien kokoelma, ettei hirveästi huvita jäädä muisteloihin. Onneksi elämä on kantanut kuitenkin 
ja uusi vuosi odottaa eteenpäin kulkijaa.
Mars matkaan siis!

Mitä toivoisin? Se on sentään hyvä, että joku katastrofi ei voi toteutua enää: Tänä vuonna ei pitäisi ainakaan avioeron tulla kohdalle! ; ) Toivotaan, että tämän vuoden yllätykset on positiivisempia. Viisainta taitaa olla edelleen elää "Päivä vain ja hetki kerrallansa"-tyylillä.

Mitähän sinä odotat, mitähän salaa toivot?
Minun ehkä päällimmäisin toive (...ehkä...)olisi löytää paikka,
mihin sen omenapuun vielä istuttaisin...

 

Kohti kesää jokatapauksessa! Tyyli on vapaa. ; )

 

Oikein hyvää uutta vuotta!

Avaria elämän näkymiä,

mielikuvitusta

ja voimia

kaikkien mukavien ideoiden toteuttamiseen!

Jatketaan käsillä tekemistä.

Se on huvi, hyöty ja terapia

yhdellä kertaa,

Eikö vaan?

; )

naisellista uutta vuotta!

 Eikö lasketakin ensi vuonna naisellinen puolemme vapaaksi?

Minä jo helmet virkkasin siltä varalta.

Näillä on halpa hienostella, kun on kirpparilangoista virkattu.

Nyt vaan huulipunan ostoon, sitä kun en

osaa vielä virkata. ; )

 Hyvää uutta vuotta vaan kaikille!

Valostuvaa!

Valoa kansalle!

Vuoden pimeimpänä päivänä on kiva tietää, ettei tästä enää yhtää pimene!
Nyt alkaa auringon hyökkäys pimeää vastaan. Aluksi hiipien, mutta pian haukaten joka päivä suuremman palan, kunnes pimeä parka on saanut väistyä keskiyön nurkkaan kiukuttelemaan.

Tein joitakin vara-aurinkoja, pannulappu versioita pimeyttä hälventämään. Muut ehdin pistää postiin, mutta tästä viimeisestä ehdin ottaa kuvan.

Jouluiloa ja valon toivoa! ; )

Joulutoivotuksia, osa 1

Lumettoman joulukuun kortti Keski-Suomesta. Lumiraja, missä lienee, 
täällä näyttää tältä tänään.
Siis lumetonta, vaan ei ilotonta joulua sinulle!

Taulu seurakunnalle

Jännitin kovasti tänään, sillä täällä pienessä Vapaaseurakunnassa paljastettiin minun maalaamani taulu srk-huoneen seinällä. Yksin kun nyhrää monena päivänä, alkaa tulla olo, ettei tiedä enää millä tasolla oma tekeminen on. Odotin mielenkiinnolla ihmisten reaktioita. Tuleeko vaivautunut hiljaisuus, vai  saanko ehkä kiitosta.

Mitäs te sanotte?
Ei tullut seurakunnassa kananmunia niskaan, vaan lämpimiä halauksia. ; )

Mennään kuuseen

Kun jotkut menee ongelle, ne menee kalaan, tai jos lähtee keräämään marjoja, menee marjaan.
Me mentiin kuuseen!

Ensin löytyi yksi tosi söötti. Me koristeltiin se heti, että nähtäis, miten hienolle se näyttää. Luppakorva pisti latvatähden, mutta se heiluu vähän vinossa. Oi miten nätti se meistä on!

Sitten Luppis näki toisen liian söpön jätettäväksi torille, joten me otettiin sekin. Eiks ookkin sulonen.

 

Possunen innostui ripustamaan koristenauhoja ja koska sen häntä on tuommoinen kiemura, niin sen mielestä nauhat on parhaimmillaan, kun ne on melkein solmussa. Joo, kyllä siitä hieno tuli, sikamaisen hieno.

Hyvää pikkujoulua vaan sinne blogimaailmaan, toivoo Lumikki-kisu Luppakorvan ja Possusen kanssa. Stiina ei tänään jaksanut kirjotella, joten tästä tuli ihan mun näköinen juttu. ; )