keskiviikko 23. marraskuuta 2016

Valoa ikävä

Kuuden kesäkuvan haaste on mukava just nyt,
kun pimeää piisaa yli oman tarpeen.
Tässä minun versioni niistä:



 Minäpä valitsen kuvia, joissa on paljon tilaa ja valoa ja taivasta.
Niissä sielu lepää.



Juhannusyön taivas. Pilvet kuin kynnöspelto.



Pilvisiä päiviä oli paljon , mutta kauniita nekin!



Kauas ei tarvinut lähteä. Taivas oli lähelläkin. ;)



Pilvinäytelmiä saatiin seurata monenmoisia.



Ja sumuisten aamujen ihmeellistä heräämistä.



Kirkasta ja tyyntä oli sentään välillä elämässä.



Yöllä oli enemmän valoa, kuin nyt keskellä päivää marraskuussa.


Tahvo vartiopaikallaan Päijänteen rannalla.
Näin minäkin mielellään lepuutan silmiäni kauas katsellen.
Mikä lienee sinun näkökulmasi maisemaan?
Entä elämään?

;) Oho. Tais tulla enemmän kuin 6. 
Olen aina ollut huono laskemaan.

lauantai 12. marraskuuta 2016

Vihainen pöllö ja muita piirustuksia


Talvi rakentelee omia taideteoksiaan yllättäviin paikkoihin.
Se käyttää monenlaisia välineitä villin vapaasti.



Minä hinkkaan omilla lyijykynilläni näitä "sormiharjoituksia".
Pöllöstä piti tulla lahja, mutta kun sille vääntäytyi niin kiukkuinen ilme, niin
eihän sitä kehdannut antaa. Olis saaja pian ottanut itseensä..


 Hirvi komeine koipineen oli mielenkiintoinen kokeilu.



Ja suloinen sorsanpoikanen taas toisenlainen kysymys: Miten saa pehmeän
pehmeäksi ilman että se olisi epämääräinen suttu.

Seuraavaksi taidan mennä kissan kimppuun lyijykynän kanssa ;)

Leppoisaa hämäränhyssyä sinulle! ;)

tiistai 1. marraskuuta 2016

Sadan nuotion kesä.

Tykkään ihan hirveästi luonnossa liikkuessa
tehdä tulet ja istua nuotion ääressä.
Viime kesä täytti tämän unelman
ainakin sata kertaa!


Kotinurkilla, tai reissussa.



Paistaen, tai vain tulen lämmöstä nauttien.



 Mitä märempi metsä, sitä suurempi voitto, kun nuotio syttyy ;)


Saa olla iso, tai pieni nuotio, aina se ilahduttaa.



 Yöllä tai päivällä.


Hiipuen, tai loimottaen palava. Ihana aina.



Märän kesän hyvä puoli oli palovaroitusten puuttuminen ;)


Lokakuussa suostuttiin lopettamaan kesäaika ja vilkutettiin haikeana tälle viimeiselle
nuotiolle saaressa, kun vene piti siirtää talviunilleen.

Mutta ei hätää! Tänään tehtiin syksyn ensimmäinen nuotio.
Minkä suuren pyromaanin maailma minussa menettikään! ;)



Sisällä ollessa piirtelyinto jatkuu. Tässä ystäväni koiran, Helmi-Orvokin muotokuva.
Mukavaa syyshämärää sinulle!