sunnuntai 15. toukokuuta 2016

Harrastuksena kadottaminen

Kun toiset esittelee innolla kirpparilöytöjään,
minä päätin aloittaa ihan toisenlaisen harrastuksen:
esineiden kadottamisen!
Minulle se on helppoa, ikäänkuin luontaista, jos tarkoitetaan
kadonneita saksia ja hanskoja ja mitä kummallisempia tavaroita, jota sitten
kovasti sättien etsin.
Mutta nyt ajattelin alkaa kadottamaan ihan tietoisesti
itse valitsemiani tavaroita.

Harrastus toimii näin.
Valitsen mukavan esineen, jota en kaipaa kotiini.
Etsin sille ovelan paikan jostakin maastosta, tai
mihin nyt se esine parhaiten istuu ja jätän sinne.
Voin välillä käydä sitä katsomassa ja ihmettelemässä, josko joku olisi
sen sieltä löytänyt, ilahtunut ja innoissaan kiikuttanut kotiinsa...
tai toiseen piiloon.

Tässä käytännön esimerkki. ;)



 Joskus lahjaksi saatu pieni rukoilija-patsas on kuleksinut nurkissa
omaa paikkaansa löytämättä.
Piilotin sen puiden "sydämelle" mielimaisemaani.






Siellä se kököttää kuin kotonaan katsellen tällaista järvimaisemaa.
Moni ei sitä huomaa, mutta ehkä tule joku, vaikka lapsi ja hämmästyy ;)



Hyvä siellä on kesällä nauttia luonnonrauhaa.

Mitään roskia ei tällä lailla saa maisemaan piilottaa, sehän on selvä.
Jotain pientä ja kaunista.

No jaa olis minulla vähän isompiakin tavaroita, joista luopuisin,
mutta näin ei taida vanhasta autosta eroon päästä. 
Vaikka näkyyhän niitä parkkipaikkojen liepeille
kadonneen joiltakuita. Ehkä löydän vielä jonkun, joka rakastaa korjailua
ja kaipaa juuri semmoista Corolla-ruttanaa. ;)

Mukavaa kesää sinulle, sitä ei kadoteta, jookos?