torstai 24. maaliskuuta 2016

Päivä kerrallaan


Toiset ne on tehneet ahkerasti käsitöitä, tai muita töitä.
Minä olen elänyt päivä kerrallaan-tyylillä.
Työttömyydestä kärsii...minä olen yrittänyt nauttia siitä, mitä se antaa:

Jos ei rahhaa oo, niin aikaa on ja siitä voi nauttia.

Monet nuotiot on sytytelty. 
Metsissä ja järven jäällä tallusteltu.





Hengitetty raikasta ilmaa ihan ilmatteksi!



Kerätty auringon vitamiineja ja valoa sieluun asti.



Ihmetelty kevään alkua.



Välillä pistää niskaan syyllinen olo: Täällä sitä vaan eletään yhteiskunnan
varoilla, eikä edes hoksata murehtia.
Vaan mitäpä murehtiminen hyödyttäis? Onhan niitäkin aikoja eletty.



Pistetään harmit tänne Ronttosauruksen kitaan, joutaa se niitä kantamaan
kun kivipäätä ei kivistä.




Hengitellään vaan. 




Eletään edes tämä kevät lasten ja koirien tyylillä:
Päivä vain ja hetki kerrallansa. ;)

maanantai 7. maaliskuuta 2016

Kukkaa pukkaa

Siemeniä on kylvetty.
Joka aamu katsottu, näkyiskö jo pieni piikki vihreää.
Ei ole näkynyt.
Ja ulkona räntää räiskii.
Meinaa loppua kärsivällisyys, kun on tämmöinen
hosuvainen tyyppi.


Ei auta muu kuin virkata kukkia.


Edes muutama kassiin somisteeksi


ja toiseen pussiin myös.


Piti oikein hankkia uudet prillit, että varmasti näkee, kun ne taimet alkaa nousta ja 
laskea silmukoita oikein.
Mukavasti elämä kirkastui näiden läpi katsoessa. ;)

Kevätintoa sinulle!

tiistai 1. maaliskuuta 2016

Koirien taivas

Luin Psalmeja ja vastaan tuli tuttu Ps 84:7
"Kun he käyvät kyynellaakson kautta
he muuttavat sen lähteitten maaksi..."
Aloin kuvittelemaan lähteitten maata varsinkin 
kyynellaakson jälkeen. Mille se tuntuisi, näyttäisi.
Se alkoi tuntua niin ihanalle paikalle, että 
 piti tehdä tämmöinen lapsellinen kuva.


Kuvaa maalatessa ajatukset juoksee omia polkujaan.

Kun samoihin aikoihin Tahvo putosi avantoon,
selvisi kyllä ylöskin, mutta toipui hitaasti, vanha koira kun on,
menivät mietteet koiran kuolemaan ja luopumiseen.
Niinpä kuvaan tulivat koirat ja kuva sai toisen sisällön.
Se onkin koirien taivas!

Tytär käydessään sanoi puita kanttarellin näköisiksi ja niin kuvasta tuli
Kanttarellipuu laakso.

Ajattelin myös meidän mielimaisemiamme.
Miten erilaisissa paikoissa ihmiset nauttivatkin olostaan, 
Kyselin läheisiltäni, mikä on heidän mieli maisemansa, se sielunmaisema.
Minä saattaisin viihtyä tuossa maisemassa.
Missäs sinä?