tiistai 27. tammikuuta 2015

Jotain hyötyä allergiasta


Vanhan talvitakin muistolle

Kun ei voi tehdä paljon mitään käsitöitä, muistin, että piirtäminenhän on mun juttuni!
Se oli vaan hautautunut liiallisen yrittämisen väsyttäviin jalkoihin ja peitelty
käsityöinnostuksella.

Aloin tehdä "päiväkirjamerkintöjä".


Töihin pääsy yritys
työvoimapoliittisessa ristiaallokossa.

Nyt yritän olla yrittämättä. Piirrän mitä mieleen juolahtaa ;)


Talviautoilu harjottelua
matkalla Mikkeliin.

Tää on kivaa.


kuvitettu keskustelu.

Kun vanha ystävä tuli kylään ja hän neuloi ja me juteltiin ja juteltiin ja juteltiin... keksin minä ottaa kynän käteen ja piirrellä siinä suuremmin ajattelematta. Tälle se keskustelu näytti.

Tämmöiset kuvat on mun ristisanatehtäviäni. Alussa ei tiedä, mikä siitä koostuu, vai koostuuko mikään.

Kokeilkaas! Siinä ei tarvi olla tavoitteita. Voi rentoutua. Ehkä alitajunta pääsee valloilleen?
Ehkä luovuus löytää uusia ulottuvuuksia... 


toinen keskustelu

Ehkä... ;)

maanantai 19. tammikuuta 2015

pölynenän talvihuvit

Jäi taas virkkuut puolitiehen, kun allergia tukki nenän.
Pakko välttää kaikkea, mikä vähänkään pölyää, 
tai sitten on otettava maski naamalle...tylsää.
Keskitalvi on hankalin, kesällä taas voi paremmin pöllyttää
lankoja (tai muutakin) nenänsä alla, varsinkin, jos saa tehdä sen ulkona.
Myös maalit, hajusteet, kissat, melkein mikä vaan voi ärsyttää nyt.

On sitten tyytyminen kameraan ;)


Ja lenkkeilyyn Tahvon kanssa, jonka irtoileviin karvatuppoihin ja pölyihin
näytän saaneen sietokyvyn. ONNEKSI!

Tänään oli upean kirkas taivas! Tuohon sineen voi upota autuaasti. Olen taivasfani! 
Ja Taivas!


Lumikaan ei pölyä! Joku oli keksinyt tehdä sohvan järven jäälle ;) 
Yrittäkään nähdä se tässä kuvassa. Siinäpä materiaalia
pölynenille...

Tuon mäen päällä on kotini. Jos tarkkaan katsot, 
näet rinteessä suoran puuttoman linjan kallionkupeessa.
Siitä hetki sitten Tahvon kanssa tultiin alas puoliksi persmäkeä,
puoliksi kompuroiden. Siinä yläpuolella just on kotitalo .
Tervetuloa vaan meille tällä opastuksella! ;)


Toisena päivänä taas toisella puolella saarta ihmettelin, miten synkeä lumisade 
lähestyi vastarannalta. Kun se tuli päälle, oli, niinkuin joku olisi valot sammuttanut maisemasta.

Semmoisia maisemia täällä tänään. 
Mitähän sinun ympärilläsi näkyy?
Kevään varovaista luokse hiipimistä kuunnellen jatketaan!

keskiviikko 14. tammikuuta 2015

Susi tuli.


Pienen pojan toiveesta tein suden.
Poika pelkää susia,
yön pimeydessä hiipiviä, verenhimoisia susia.
Kai hän halusi kohdata pelkonsa,
oli kuulemma iltasaduksikin pitänyt lukea Pekka ja Susi.
Tämmöinen terapiasusi tästä sitten tuli.



Ei kovin pelottava, eihän?



Ja sitten todistusaineistoa:


Näin tänään vilahduksen auringosta!


Tai ainakin sen vaikutuksesta. Kyllä se jo piristi. Kuin tasaisen harmauden keskelle olisi äkkiä ilmestynyt värikäs maisema. Kerrottakoon pimeydelle, että se on jo menettänyt tunnin valolle päivässä ;)


Uskollinen kotisuteni nauttii, kun on lunta ja kylmää!

keskiviikko 7. tammikuuta 2015

Ilves ja kettu

Ei minua pyydetty,
mutta kun kuulin, että pikku kummipoikanen on innostunut
leikkimään ilves ja kettu leikkejä elokuvan innostamana,
niin pitihän minun kokeilla osaisinko virkata...


i

ilveksen. 
Tämmöinen siitä tuli. ;) Ainakin vähän sinnepäin. 


Ja värit sitä, mitä sattui olemaan kotona.
Ilves kaipasi kaveria. Niinpä oli virkkuuta jatkettava.


Ja siitä syntyi yhtä pieni ketunpoikanen.



Näitä on mukava kehitellä ihan omasta päästä. Ohjeen mukaan tekeminen ei ole 
koskaan minulta onnistunut. Koulussakin oli aikanaan käsityönumero 6. Kun
piti virkata kassi, innostuin alkuksi, mutta lopputuloksena oli ruttuinen nysväke,
jota ei voinut mihinkään käyttää. 

Tämmöistä eläimellistä uutta vuotta täällä kulmalla tuulen paiskoessa lumituiskua
ja pakkasen sahatessa 20 ja 0 asteen välillä.
Mutta päivä on jo yli puoli tuntia pitempi, sanoo almanakka ja siihen
on uskominen. Kevät tekee sissityötään ja voittaa vielä.

Siispä jatketaan sitkeästi eteenpäin, eikö vaan?