perjantai 24. lokakuuta 2014

Värit haalistuu


Värit katoaa. Kohta näkyy enää mustat, valkeat ja harmaat. 
Tuuli yritti viedä värien lisäksi peltikatonkin viime yönä. 
Mahdoton räminä. kuin lauma juopuneita ukkoja olisi siellä tanssinut ripaskaa.
Koira pelkäsi. Se nukkui mielummin ulkona viimassa, kuin kuunteli moista elämää.
Luuli kai, että ukkonen siellä riehui.

Toiset alkaa valmistautumisen joulun tuloon. 
Minä alan taas sadannen kerran valmistella muuttoa.
Asiat taitaa alkaa viimein loksahdella kohdalleen. Saatan jo arvata, minne ja kun isot päätökset on tehty,
on homma jo helppoa ja tuttua. 
Saisinpa muuttolinnun siivet!
Vai hankkisinko asuntovaunun? Se olisi kevyt hinata aina sinne, missä milloinkin tuntuu kodin paikka olevan. Voi meitä piilopaimentolaisia ; ).

Virkeää syystuulta! Pitäkää pipoistanne kiinni!

torstai 16. lokakuuta 2014

Sekametelisoppa-salaisuus

Kerronpa kumminkin teille tämän myllerryksen, johon syksy on minut saattanut.
Aloitetaan vaikka keväästä. Silloin muutin uuteen kotiin uudelle kylälle työn toivossa 
ja mukavan asunnon löytäneenä.

MUTTA( ja niitä on monta, osan kerron tässä.)

Syksyn tullen, kun ulkona ei enää viihtynyt kaikkia päiviä ja tuuletuksia piti pienentää, kävi ilmi, että tämä koti on homeessa jostakin nurkastaan. Ei paljon, mutta sopivasti, että tämmöinen yliherkkä kuonolainen saa oireita. Ja ettei ne työmahdollisuudet alkaneetkaan niin lupaavasti, kuin toivoin.

Alkuhämmingin jälkeen aloin kysellä asumisia sieltä ja täältä ja töitäkin vähän eri puolilta, meikä muuttolintu kun ei ole tiukasti juurtunut minnekkään ja tämä uusi kylä on vielä osittain vieras.

Välillä töitä lupailtiin yhtäällä ja asumista toisaalla, mutta sitten ne peruuntuivat ja minä tässä pyörityksessä olen ollut päästäni hilkkua vaille sekoontumassa.

Viime aikoina olen tuossa naapurustossa yhtä asumusta katsellut ja melkein jo päättänyt siihen kokeilla kotini perustaa, kun se vapautuu. Kunnes tänään kuulin, että töitä saattaisi löytyä muualta, mukavia töitä vuodeksi ja kauniista maisemasta. Ei puutu kuin kotipesä niillä nurkilla.

Nyt olen taas ymmällä ja ihmeissäni. Tahdon luottaa johdatukseen. Oikein tuhtiin kädestä pitäen kuljetukseen, kun en itse enää ymmärrä, mikä olisi oikea suunta ja mitä mutkia ja peikkoja, tai ilon aiheita piileksiikään eri suuntien pusikoissa. Tahdon kulkea aralla mielellä armon varassa, vähän niinkuin ne lapset enkelitaulussa, sillä täällä maan korvessa lokakuun hämärässä oman viisauden perässä harppoen eksyy helposti.




Seuratkaa nyt mun kanssani, minne tämä polku viennee.
Ja siunauksia teidän teillenne, missä vaiheessa ne ovatkaan menossa!

tiistai 14. lokakuuta 2014

Kaikki muuttuu



Syksy riisuu maisemaa.
Joka päivä se on vähän erilainen.
Syksyn lumo on väreissä ja muuttumisessa.

Tämä on oikeastaan aika hurjaa, miten vuodenajat vääjäämättä muuttaa niin radikaalisti kaikkea meidän ympärillä. Tähän ollaan totuttu, mutta kun pysähtyy ajattelemaan... Päiväkään ei ole koskaan  saman pituinen. Aika ihmeellistä saada elää näin lähellä luonnon puhetta.

Yritetään kuunnella sitä puhetta ; )

lauantai 4. lokakuuta 2014

Pätkii

Miulla vaan pätkii sekä blogin pito, että moni muukin asia.

Oli ja meni Laukaan kirjaston näyttely. Aina unohdin ottaa kameran mukaan
kun siellä kävin. Mutta uskokaa pois, saatiin hyvää palautetta ja kirjastotätikin kehui, että kyllä tultiin nähdyiksi.



Näyttelyn jälkeen kierrätyssulhanen istui muutaman päivän koti kuistilla säikäyttelemässä naapureita, kunnes se siirtyi Timpan Grillille. Taisi ratketa ryyppäämään... Tai ainakin odottelemaan, josko morsian sinne saapuisi. ; )



Täytyykin käydä kyselemässä, miten muut asiakkaat on siihen suhtautuneet.

Syksy on tuonut yllättäviä hämmennyksen ja pettymyksen kokemuksia, jotka toivoakseni muuttuvat pian voitoiksi, mutta kerron niistä, kun tiedän enemmän , ) Ei tässä hätää.

Kirkkaita päiviä, marja ja sieniretkiä, vähän töitäkin. Tästä se syksy ja talven aika alkaa taittumaan.

Punaposkista syksyä sinullekin!