torstai 26. kesäkuuta 2014

Katumaalaus


Eilinen kului sukkelasti kadulla.
Vaikka välillä satoi, löytyi meitä kuitenkin 18 innokasta maalaria tekemään kukkapolkua Konnevedelle Käpy gallerian eteen. Nuorin lienee 4v, vanhin lähemmäs 60.





Katu-uskottavaa touhua, vai mitä.


Tämmöisiä "katumusharjoituksia ; )"




Joskus elämä kadulla voi olla antoisaa...Ainakin yhden päivän.


Aurinkoista kesän jatkoa sinulle!

keskiviikko 25. kesäkuuta 2014

Pieni retriitti

Kesken asioilla juoksentelun pidin pienen ajattelu tauon kylän vanhalla hautausmaalla.
Metsä oli jo osan vallannut ja villit heinät saivat koristaa nimettömiksi kuluneita muistomerkkejä.
Tällä tiellähän me kaikki ollaan, eikä varmaan sadan vuoden päästä meistäkään näy kummempaa jälkeä.





Siellä, missä tekstit vielä näkyivät, löytyi kylän historiasta tuttuja sukunimiä ja kuoltu oli silloinkin monen ikäisenä. Jossain haudassa lepäsi perheen neljä lasta, kaikki pieninä kuolleita. Siinä on riittänyt murhetta.

Joissain taas näkyi tarve tuoda omaa asemaa esiin vielä haudankin takaa. Oli monenmoista titteliä nimen edessä. Pari liikuttavaakin tuli vastaan. Joku, jolla ei ollut omia ansioita oli tituleerattu talollisen weljeksi ja yhden pienen ristin alla lepäsi talon vanhus. Minkälaiset lienevät elämänkerrat näilläkin kerrottavanaan.



Myös omatoimista muistomerkin tekoa oli harrastettu, josta voisi varmaan tänäkin päivänä ottaa ideaa ; )



Liekkö Emil itse kivensä kaivertanut kuolinpäivää vaille valmiiksi? Eipä kerro kivi tarinaansa.

Mutta sää oli kaunis ja elämä rehotti villeinä kasvustoina hautojen päällä. Se muistutti, että tänään on aika elää ja ottaa vastaan se, mitä elämä eteen tuo.

perjantai 20. kesäkuuta 2014

Kaunista Juhannusta!


Kaunista Juhannusta!

Avarat näkymät
ruokkiin sielua.
Näistä saa kerralla niin suuren palan suomalaista luontoa,
Että siitä  riittää
talvellekin voimaa.

Pienestä Rutakosken kylästä löytyi Sinivuori
ja vuorelle polku.



Siellä kävin hengittämässä
ja silmäilemässä pään täyteen
kesää.

Nyt olen ihan maisema-päissäni,
kun kappale Savoa
lilluu sisikunnassa.

Tämä on hyvä humala.
Ei tule krapulaakaan, eikä ala rähinöityttämään.


tiistai 17. kesäkuuta 2014

Kuka pihisti Kesän?

Täälläkin palelee!
Se tunkee sisälle asti, vaikka patterit on päällä.
Nöyrästi vedin kalsarit jalkaan lenkille lähtiessä ja silti paleli. Tuulella on pitkät sormet, jotka se tunkee kylminä selkärankaan ja kutittelee.

Kävin kirjastossa siltä varalta, jos juhannuksenakin on vielä kylmä. Nautiskelen jonkun  muun erämaavaelluksista viltin alla.


Tahvon kanssa vaellettiin vain 4km päähän Silmämäelle silmäilemaan vihreyttä, jota näytti riittävän Savon puolelle asti. Tuo tehtiin toissa päivänä. Tänään ei olla viitsitty kilometriä pitemmälle, kun jo jostain uhkaa räntäpilvet tulla kimppuun.

Paperimassa työt odottavat lämpöä, että pääsen niitä jatkamaan. Siinä toivossa eletään, ettei tämä vielä ole syksyä, eihän?


Joka tapauksessa kesä on kaunis, vaikka tämmöisenä päivänä uhkaa masentaa, eikä ajatus kulje, vaikka tekemistä olisi.


Mutta eikös ole lohduttavaa, että isommiltakin ideanikkareilta näyttää joskus loppuvan ajatukset kesken? ; )

Hyvää Juhannusta tyylillä, tai toisella sinulle!

tiistai 10. kesäkuuta 2014

Robottilapsia taidekurssilla.

Vietin Helluntai viikonlopun 12 lapsen seurassa taidekurssia pyörittäen. Vauhtia riitti niin paljon, että unohdin valokuvaamisen. Vain vaatetussuunnittelu hetkestä tuli napattua kuvia, ennenkuin luomukset päätyivät roskikseen. Tämä oli varsinkin pojista hauskaa.
 
 
 
Tässä yksi robottiasu. ; ) Tyttöjen pukuja en viitsi julkaista, kun ei ole lupaa kysytty, näitä robotteja kukaan tuskin tunnistaa.
 
 

Kun porukkaa oli alle kouluikäisestä lähes murrosikäiseen, niin jännitettä riitti, että sain kaikille innostavaa tekemistä. Varsinkin näin kesällä mun mielestäni tärkeintä on innostavuus, eikä niinkään lopputuloksen laatu. Jos lapsi syttyy taiteen tekemiselle ja luovuudelle, hän oppii mitä vaan ja elämää riittää taitojen hiomiseen.
 
Uskalletaan mekin leikkiä ja hupsutella. Se sytyttää luovuuden. ; )
 
Mukavia kesäpäiviä sinulle!

tiistai 3. kesäkuuta 2014

Ymmärtääkö koirat ihmisen kieltä?

 
Eilen Tahvo oli ollut koko päivän ulkona. Nukkumaan mennessä pyysin, kiskoin ja komensin, että sain sen tulemaan sisälle nukkumaan. Sinne se kömpi makuuhuoneeseen, viileän tiiliseinän viereen suorinta tietä ja rojahti nukkumaan.
 
Minäkin jo ehdin peiton alle, kun muistin yhden asian ja aloin puoliunessa Tahvolta kysymään: "Satuitko muuten huomaamaan, että sun kupissas taitaa olla yks lihapala? " Hetken koira katsoi, sekin puolitokkurassa, minuun, nousi sitten laiskasti, löntysti keittiöön syömään se lihanokareen, käppäili takaisin ja jatkoi uniaan.
 
Ei jäänyt epäselväksi, etteikö puhe olisi mennyt perille ; ). Ymmärrettäispä mekin yhtä hyvin heidän juttujaan. Se vaan olisi mielenkiintoista.
 
Mukavaa kesän alkua sinulle!