torstai 31. lokakuuta 2013

Mummojen kanssa mosaiikkia


Mummojen kanssa, hoivaosastolla on syksyn mittaan aloiteltu kädentaitopiiriä. 
Mukavia, suloisia mummoja, jokunen pappakin välillä mukana. 
Mutta miten syvään onkaan kylvetty ajatus: "Enhän mie osaa"?


Urheasti ovat mummot silti tarttuneet haasteeseen kokeilla mosaiikin tekoa. 
Koukkuiset sormet ovat saaneet vetristysharjoitusta. 
Kymmeniä kertoja kuulin työn aikana: "Et tästä mitään tule." Silti työ jatkui. 
Ja lopputulos oli varsin mukava eka yrittämältä! 

Siitä juteltiinkin, että kun on elämän aikana ollut hyvinkin taitava tekemään käsillä 
lähes mitä vaan (olisittepa kuulemassa tarinoita kutomuksista, pellavan käsittelyistä, 
lampaiden keritsemisestä, köyden punonnasta...), 
niin nyt on vaikea tyytyä siihen tulokseen, mitä vapisevat sormet pystyvät tuottamaan. 
Mutta silti meillä oli mukavaa yhdessä näperrellä, kun ei otettu itseämme liian vakavasti.


On tässä sivussa koukkukin hiukan hikoillut nalleja vääntäessä.


Tätä nallea tehdessä soi koko ajan mielessä: "Rakkaus on lumivalkoinen..."


"Niin pienen hetken rakkaus on lumivalkoinen..." On tuo avioero möyhittävä loppuun asti. Jospa sitten pääsee syntymään uutta ja hyvää elämään.


Kaikkein pienin punainen nalle osaa ainakin nauttia elämästä, vaikka maa on kuurassa. ; )


Tuhdin enkelin vilkutuksia sinulle!

maanantai 21. lokakuuta 2013

Kissasaukko ja muuta pikkuväkeä


Nyt kun blogin häviämisestä selvittiin säikähdyksellä, pistän pari kuvaa pikkuväestä, 
joita on putkahdellut koukun päästä aina, kun aikaa liikenee.
Tässä Eetu, Lempi, Kyösti ja Uljas. Nämä hyppäsivät tänään pussiin ja pussi bussiin ja 
matkustavat kohti ystävän kotia terveisiä ja halauksia matkassaan.


Seuraavana vääntäytyi esiin Ernesti, tuo tummempi tyyppi. 
Ernesti kaipasi kaveria, joten pian piti alkaa virkkaamaan uutta. 
Siitä piti tulla kissa, mutta miten sille syntyikin saukon naama? Kai se sitten on kissasaukko. 
Odottakaa vaan, kyllä luonnontieteilijät vielä semmoisen jostain löytää ihka elävänä.


Lumen tulo muistuttaa minua omasta sisäisestä karhustani. Kun kylmä ja pimeä aika vyöryy maisemaan, menisin kovin mielelläni talviunille. 

Mutta yritetään ystävät pysytellä hereillä. Enää kaksi kuukautta, niin valo alkaa lisääntyä ; )

lauantai 19. lokakuuta 2013

Eikö teille tullutkaan?

Eikö kenellekkään muule ole tullut tätä viestiä? :

"Hei stiinamaija,

Blogit.fi palvelu sulkeutuu 31.10.2013, jolloin sulkeutuvat myös kaikki palvelussa olevat blogit lopullisesti. Ota kuvat ja tiedot talteen blogistasi ennen sulkeutumista, lokakuun jälkeen tietoja ei voida enää palauttaa.

Avaamme myöhemmin uusitun Nettisivu.org -palvelun, jonne voit tehdä myös blogin.

Lisätietoja Tukifoorumilla: http://www.tukifoorumi.com/viewtopic.php?f=34&t=7740&


Ystävällisin terveisin,

Blogit.fi ylläpito"

Kun kaikki vielä innolla kirjottelee ja ehostaa blogejaan?
Minä kun oletin, että koko leikki sammuu tuotapikaa.

Kertokaas joku, mistä aprillipilasta on kyse. ; )

tiistai 15. lokakuuta 2013

Viimeinen virsi

Tuli ilmoitus, että koko Bloggeri häviää maailman kartalta...
Näin tämä laulu sitten päättyi. 
Ehkäpä tapaamme jossain uudessa kuorossa seuraavaksi!

Hyvää elämää ja bloggailua kaikille ystäville!


perjantai 11. lokakuuta 2013

Karhujen metsästysaika.

Nyt on karhujen metsästys aika. Jotkut niistä tulivat minun luokseni piiloon, kunnes paukuttelut on ohitse. Ensin putkahti paikalle Ronja-nalle.
Hän harrastaa kahvakuulailua, niinkuin esikuvansakin, ihmis-Ronja.


Eikä ole painotkaan ihan heppoisia... ; )


Sitten paikalle ilmestyi jääkarhu. Niiden pelastaminenhan on muutenkin nyt pinnalla, joten toivotin heti tervetulleeksi. Ei hänkään mikään höyhensarjalainen ole. Muistuttaa ystävääni Mariaa kummasti.



Hänellä on vankka ote painonnostossa, en vain vielä osannut virkata työvälineitä siihen hommaan.


Kohta ovenraosta kurkisteli pikkuinen vesseli, Eetu-nalle. Ihan kummipoikani oloinen.


Ronja yritti antaa sille varhaiskasvatusta kahvakuulailussa, mutta Eetu taisi pistää homman leikiksi.

Ja tässä koko jengi tällä hetkellä. Taitaa kerän päästä pilkistellä ainakin yksi uusi tulokas vielä...

Hyvää metsästysaikaa ystävät! Metsästetään me elämyksiä.

lauantai 5. lokakuuta 2013

Syys koskenkorvaa tarjouksessa!

 Olen kyllä  raitis ihminen, mutta tänään tuli vedettyä koskenkorvia pää täyteen! ; )

Oli niin upea sää, kuin vain lokakuussa on mahdollista. Niinpä heti aamusta ajelin tutkimaan lähitienootani vähän kauempaa.
Ensimmäisenä Kuusaakoski piti katsoa jokapuolelta.


Vanha kamerani vetää viimeisiään, mutta sai sillä jonkinlaista hahmoa tästä Keitele-kanavareitin yhdestä helmestä. Itse sulku olisi tuossa vieressä, mutta se ei innostanut kuvaamaan. Semmoisia betonikanaviahan ne, kyllä te tiedätte.

Seuraavaksi ajelin Kapeekoskelle. Se on seuraava koski samaisella Keitele-kanavareitillä.Sieltä, kanavan ja kosken välistä löytyi viehättävä saari, joka oli laitettu hienosti ulkoilu - ja kalastuskäyttöön. Nuotiopaikkoja ja laavuja löytyi ainakin 5 ja polkuja kiersi joka reunalla ja vielä keskelläkin, jossa kohosi harju. Tramppasin niitä joka suuntaan niin, että jalat jo väsyivät, mutta silmät söivät innolla kaunista maisemaa.


Uskollinen reissukaverini nuuski joka mutkan yhtä innoissaan.


Kuuma tuli ravatessa. Tahvo päätti uida. Vähän pelkäsin, että virta sen vie ja saan hakea sitä jostain ajajuoksulta. Nakkipaketin tuoksu piti sen kuitenkin rannan tuntumassa.


Löytyihän täältä kirkon paikkakin. Veisasin hiljakseen ja epävireisesti "Jumala ompi linnamme" kun se tuli mieleen. Semmoinen kääpiö versio jumalanpalveluksesta minulla.

Vaikka jalkaparat olivat jo muhennosta, ei vielä tehnyt mieli mennä kotiin, vaan suuntasin auton kärsän kohti Hitonhautaa. 


Rahnustin sinne vain vilkaisemaan, että Hitto vielä pysyy montussaan. (tälle paikalle ei vanha ja väsynyt kamera tee oikeutta)Täytynee joku toinen kerta päästä viettämään siellä vaikka koko päivä. Kun satuin kävelemään aluksi vähän harhaan, näin että siellä riittäisi kyllä ihailtavaa. Suomalainen metsä on vaan niin lumoava, ettei pois malttaisi lähteä. Nyt n 10km kävelyn ja koko päivän ulkona olon jälkeen on mukavan laiska olo. Tuntuu, että sain vielä mielen maisemavarastooni säilöttyä monta kaunista näkymää talven ja pimeän varalle.

Kauniita syyspäiviä sinullekin! Säilö sinäkin myös silmillä valoa ja vihreää!