lauantai 31. elokuuta 2013

Vauvakuumetta

Olen ollut kukkapenkkikierteessä.
Tein yhden penkin. Näin pari iiristä tukehtuneena ruusun katveessa ja ajattelin pelastaa ne penkkiini. Kun aloin niitä kaivaa esiin, löysin sata unohdettua iiristä ruusun alta tiukkana mattona toisiinsa kietoutuneena. Eiväthän ne kukkapenkkiini mahtuneet. Piti siis tehdä toinen penkki. Ruusukin näytti kurjalle risukasalle, kun sen juuret oli pengottu, joten täytyi istuttaa sen uuteen malliin leikattuna ja ravittuna. Kun vielä löysin roskakasasta toisia iiriksiä ja vuorenkilpiä, oli nekin istutettava ennen talvea... Eihän kukkia voi kuolemaan jättää.

Nyt pieni rivikotipihani on kuin myyrien kesäjuhlien jäljiltä, joka paikka pengottu ja möyritty. Naapurit varmaan näkevät painajaisia uudesta kummallisesta asukkaasta, joka ei osaa lopettaa lapion kanssa riehumista vaan tunkee pian toisten tonteille huhkimaan...Siinäpä aihe uudelle kauhuelokuvalle...

 Mutta minä elän tulevan kesän toivossa. Uuden kasvun toivossa, joka peittää myyräntyöt. ; ) Ja olen innoissani noin vaan lahjaksi saaduista kukista.

 ( Kukkapenkki No3 )

Kun en kokoaikaa ole jaksanut kaivaa monttuja, olen välillä kuunnellut, miten ystävällä on vauvakuume. Omat "vauvani" on jo aikuisia, mutta sen verran sain tartuntaa, että huilityönä syntyi muutama pikkuriikkinen vauva.



Ensin kaksoset.



Ja sitten  hyväntuulinen tyyppi. Jospa avaimet pysyisivät tallessa, kun ne herättävät äidillistä huolehtimisen tarvetta? ; ) Mutta sanonpa vaan, että helppoa on vauvanteko tässä elämän vaiheessa! Ei tarvittu yhdeksää kuukautta.

Valoisia syksyn päiviä teille. Ottakaa rauhallisesti kukkien ja vauvojen kanssa.

sunnuntai 18. elokuuta 2013

Hippipussillinen tomaatteja


Onkohan syksy tulossa, kun alkaa tehdä mieli jäädä koukkuun?
 Koukkukättä verrytellessä tein hassun hippipussin.


Kirpparilta löytyi kesällä pussillinen pumpulilangan jämiä. Niillä oli kiva antaa värin räiskyä.


Tämmöistä pussia kaipasin lenkeillä kipittäessä, missä kännykkä ja muutama välttämätön tavara kulkee turvallisesti mukana, eikä putoile taskuista, vaikka kuinka röymiskelisi kanttarellejä nuuskien.


Ja kohta on luvassa satoa! Vaikka suurin osa kasveista piti jättää entiseen kotiin, niin ruukuissa kasvavat tomaatit tulivat hyvin muutossa mukana ja viimein niihin alkaa löytymään punaisia poskia.

No muutamasta kukasta ja ruohosipulista otin mukaan alkuja  ja kun ystävällinen ystävä kantoi säkillisen aitoa karjan lantaa avukseni , niin eiköhän ensi keväänä täälläkin säteile ilahduttava kukkapenkki. ; )

Syyskesän iloa teidänkin nurkillenne! kanttarellejä ja mustikoita!

keskiviikko 14. elokuuta 2013

Sataa

Sataa.
Niin mahdottomasti, koko päivän.


Sataa.


Pisarat tirskuu pilven raosta yhtenään.
Sataa.



Suojasta sitä on hyvä katsoa.
Varsinkin, jos on mukavaa seuraa.


Tai kotikolosta, peiton alta,
kun ropinamusiikki saa silmäluomet unelijaiksia.



Mutta onneksi ei eilen satanut näin paljon, kun ekaa kertaa yli kymmeneen vuoteen päästiin hevosen selkään.
Hauska tunne, kun muutaman askeleen jälkeen keho tunnisti: tällaistahan se oli! Kivaa!
Tämä tehdään vielä uudelleen. Kiitos tytär, kun jaksoit yllyttää. ; )



Pahin pelkoni ei toteutunut: Pääsin jopa alas heposen selästä ratsastuksen jälkeen.
Tänään lihakset muistaa hyvin, että eilen tuli kokeiltua ratsastamista...

Mukavaa sadepäivää kanssaihmisille!